Sisällissodan Mouhijärven taistelut 1918
Salmin–Ryömälän taistelu 31.3–2.4.1918
Suomen sisällissota käytiin Suomen senaatin eli hallituksen ja sitä vastaan kapinoineen Suomen kansanvaltuuskunnan johtamien joukkojen välillä 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918. Senaatin asevoimina olivat valkoiset joukot ja kansanvaltuuskunnan joukkoina Suomen Punainen Kaarti eli punaiset. Saksan keisarikunnan armeija tuki valkoisia valtaamalla Helsingin, Lahden ja muita eteläsuomalaisia kaupunkeja. Neuvosto-Venäjä tuki punaisia lahjoittamalla heille aseita ja osassa taistelujoukkoja oli mukana venäläisiä sotilaita. Valkoisten joukoissa oli ruotsalaisia vapaaehtoisia asiantuntijoina ja upseereina.
Tämä on kolmiosaisen kirjoitussarjan ensimmäinen osa Mouhijärven alueella tapahtuneista sisällissodan taisteluista. Tässä osassa kirjoitan Salmin–Ryömälän alueen taisteluista sisällissodan aikana. Tarkoituksena on tutkia ja kerätä aineistoa, koska sata vuotta sitten alueellamme sodittiin verisesti, eikä sitä ole kirjallisuudessa ja tutkimuksessa paljoakaan sivuttu. Pyrin keräämään aineistoa, jotta tapahtumista saataisiin vielä tarkempaa tietoa ja kuvaus myös nykyisille sekä tuleville sukupolville.
Lähden liikkeelle lähialueemme tilanteesta 26.3.1918, jossa valkoisen armeijan Satakunnan ryhmä oli ruotsalaisen eversti Linderin johdolla vallannut Suodenniemen ja Hämeenkyrön punaisilta, sekä Tampereen ratkaisutaistelut ovat käynnissä. Valkoiset joukot olivat matkalla kohti Tamperetta.
Punaiset olivat vetäytyneet Tampereen suuntaan ja osa Putaja–Hyynilä–Häijää–Salmi -alueelle, joka oli edelleen punaisten hallussa. Punaisia johti virolainen Jan Tuckman ja suodenniemeläinen Väinö Koivisto. Punaisia sotilaita Mouhijärven alueella oli noin tuhat. Joukot koostuivat Etelä-Suomesta tulleista joukoista. Mouhijärveläisiä punaisia oli helmikussa aseellisessa palveluksessa noin 240. Tietoa ei ole moniko osallistui paikalliseen taisteluun. Mouhijärvellä oli myös Turun seudulta naiskomppanian sotilaita noin 40.
Valkoisten Satakunnan ryhmällä päätavoitteet olivat Tampereen taistelujen tukeminen lännestä: Porin radan katkaisu, jotta punaiset eivat saisi kuljetettua joukkoja ja sotatarvikkeita sekä Mouhijärven alueella olevien punaisten joukkojen mahdollisen hyökkäyksen eliminoiminen Tampereen suuntaan. Salmin alueella Hämeenkyröstä ja Suodenniemen taisteluista tulleilla punaisilla sotilailla tilanne oli sekava. Paikallisen asukkaan kertomana 26.3.2018 punaiset asettivat vartioita ja asemia eri suuntiin Salmin alueella.
Punaisten päällikkö Jan Tuckman saapui 29.3.2018 Salmiin saamansa käskyn perusteella, hän teki tiedustelun kohti Siuroa valmistallekseen hyökkäystä Tampereen suuntaan. Punaiset joukot olivat aloittaneet Salmin–Häijään -alueen kenttälinnoittamisen. Noin 500 punaista sotilasta lähti samana päivänä kohti Siuroa, heidän tavoitteenaan oli mennä mukaan Tampereen taisteluihin. Seuraavana päivänä tämä joukko palasi Salmiin epäjärjestyksessä, olivat kohdanneet ”lahtareita niin pitkälle kuin silmä siintää”. Osa joukosta jatkoi matkaansa Kairilan puolelle ja kohti Karkkua, tämä joukko joutui Häijään suunnasta tulevan punaisten joukon kanssa tulitaisteluun, todennäköisesti Nohkuassa, ennen kuin huomasivat joukkojen olevan ”omia”. Tilanteen rauhoituttua alettiin Salmin kylän puolustuslinjojen rakentaminen. Kuularuiskut sijoitettiin esimerkiksi Rauhalanmäkeen ja Loukkuhakaan.
Noukan tarina Salmissa
Valkoiset kävivät varmasti myös tiedustelemassa Salmin aluetta ennen hyökkäystä. Jouko Noukka kertoo seuraavassa alla olevassa kolmessa kappaleessa sukunsa tarinaa ennen Salmin taisteluja tapahtuneesta tiedustelusta.
”Tätini Katri Noukka (s. 1900 k. 2000) oli 17-vuotias sisällissodan syttyessä ja varmasti muisti hyvin tämän ajan. Siitä huolimatta kansalaissodan tapahtumista ei puhuttu paljon, jos nyt ei niistä kokonaan vaiettukaan. Vuosisadan alussa oli paljon liikkeellä jalan kulkevia, jotka poikkesivat yösijaa kyselemässä ja yleensä sellaisen saivat porstuasta tai tuvasta. Mutta 1918-sodan kiivaimpien vaiheiden aikana sotaväen tungos pirttiin oli omanlaisensa. Myös erilaiset tarkastukset ja takavarikot koettiin varmasti uhkaavina ja oli myös talo ollut sotatoimien kohteena. Tädin kertoman mukaan talon renki oli ollut ikkunassa, juuri kun luoti oli osunut ikkunan kehykseen”
”Katri Noukka oli 30-luvun puolivälissä emännöitsijänä Suitian vanhassa ritarilinnassa Siuntiossa. Siellä toimi silloin Vapaussodan invalidien työhuoltola. Linnan seinät ovat paksut ja ovat kuulleet monenlaisia tarinoita 1400-luvulta lähtien. Täällä hän sai kuulla työhuoltolan väeltä tarinan, joka liittyi hänen omaan kotitaloonsa Mouhijärven Salmissa sisällissodan aikana. Valkoiset olivat edenneet pimeyden turvin kylään. Sitä tarina ei kerro oliko kyseessä mahdollisesta tiedusteluretki vai varsinainen laajempi hyökkäys. Todennäköisesti kyseessä oli kuitenkin tiedusteluretki. He kurkistivat Noukan talon ikkunasta sisään. Tupa oli täynnä nukkuvia punaisia. He ajattelivat, että järjestävät herätyksen sytyttämällä talon tuleen.
He huomasivat, että uunin edessä istui vanhempi mies sylissään pieni poika. Tuo pieni poika oli melko varmasti isäni Martti Einari (s. 1912 k.1992) ja vanha mies isoisäni Kalle Arvid (s. 1871 k. 1947). Tämä havainto sai tarinan mukaan sotilaat jättämään talon rauhaan.”
”Tarina voi hyvinkin olla totta. Se kertoo, että harkintaa ja inhimillisyyttä oli vielä tuossa tilanteessa jäljellä. Kiitos siitä! Kenties en olisi tätä nyt todistamassa, jos olisi toimittu alkuperäisen suunnitelman mukaan. Voi olla, että oli parempi jättää punaiset herättämättä muutenkin omien tappioiden säästämiseksi. Tarina kertoo myös sen miten turvaton oli siviilien asema sisällissodan jaloissa.”
Valkoisten hyökkäys Salmiin
Valkoisten hyökkäys lähti 31.3 kohti Salmia kello neljä Siurosta. Ruotsalaisen majuri Lidholmin johdolla Krsitiinan krenatööripataljoonan ja Oulun kutsuntapataljoonan ensimmäiset kohteet olivat Kuljun, Maurin ja Kauniasten kartanot. Punaisilla oli esikunta Kauniaisten kartanossa. Ne valloitettiin helposti. Suojeluskunnan lehti 15.3.1923 kuvaa matkaa: ”Pitkänä jonona kulkee valkoisia miehiä Siuron ja Mouhijärven välisellä maantiellä. Vakavuus kuvastuu miesten kasvoista, sillä pian on käytävä taisteluun..” Matka jatkui kohti Salmia, jossa hyökkäys alkoi aamulla ensimmäisen peltoaukean laidalta ja pohjoispuolen metsistä. Valkoisten ensimmäiset hyökkäykset eivät oikein onnistuneet, kuularuisku oli jäässä, joukot eivät pysyneet ryhmityksessä ja punaisilla oli hyvät asemat. Ensimmäisen päivän aikana valkoiset saavuttivat Salmin kylän laidan ja Otamusjoen varren.
Raskaat taistelut Salmissa vaativat jo ensimmäisenä päivänä uhrinsa. Kristiinan pataljoonan komppanianpäällikkö alahärmäläinen 23-vuotias Antti Porre kaatui. Hän oli vapaaehtoisena ja salaa kotiväeltään Saksaan sotilaskoulutukseen lähtenyt jääkäri. Samana päivänä kaatui myös nuori 16-vuotias parkanolainen Leo Keihänen. Arvo Korpi-Kyyny Kauhajoelta haavoittui kuolettavasti ja vietiin Siuroon kenttäsairaalaan. Häntä hoitanut sairaanhoitaja Sivi Michelsson kirjotti vanhemmille: ”Miten ylpeät ja iloiset te voitte sellaisesta pojasta kuin Arvo oli - Se ilmenee niissä viimeisissä sanoissaan - Sanokaa isälle neiti, että minä en kadu, vaikkakaan en koskaan enää pääse kotiin - en kadu. Hän oli iloinen, että sai parhaansa antaa isänmaan eteen”
Kaatuneita ja haavoittuneita tuli Salmin ja Ryömälän alueella paljon, valkoisten tappiot tiedetään aika tarkasti, punaisten tappiot ovat vain arvailujen varassa. Punaisten joukkosidontapaikka oli Häijään Wahlroosilla. Valkoisilla oli Hämeenkyrössä ja Tornion kenttäsairaalan osa Siurossa. Salmissa hyökkäyksen edetessä Uotilan talosta tuli joukkosidontapaikka. Koska Oulun pataljoona oli toinen Salmiin hyökänneistä valkoisista joukoista, niin Oululainen Kaleva lehti kirjoitti juttusarjan kenttäsairaalan ja joukkosidontapaikan tapahtumista. Silloinen sanitääri eli lääkintämies kertoo Salmin Uotilasta: ”Perillä on kiirettä työtä. Siellä on reippaita sairaanhoitajattaria, jotka ovat uskaltaneet saman matkan kuin, sanitäärit sotilaat ja haavoittuneet… Sitomispaikaksi Uotila ei ole rauhallisimpia. Se on avonaisella paikalla kuin maalitauluna ja vihollisen kuulia ovat sinne omiaan houkuttelemaan myös valkoisten kuularuiskutkin, joita pari kolme rätisee talon tienoilla. Se ei ole muuten loukkaus punasta ristä vastaan, sillä lippua ei ole nostettu katolle… Haavoittuneita tuodaan Uotilaan, virvoitetaan viinalla ja vedellä, sidotaan etupäässä diakonissa Hannulan johdolla ja lähetetään Siuroon. Taistelu on yhä edelleen kuuma ja verinen, tavallista verisempi”
Seuraavana päivänä 1.4.2018 taistelut jatkuivat kiivaana. Maasto suosi punaisia ja varsinkin Ryömälänvuori oli vahvasti punaisten hallussa. Valkoiset pyrkivät hyökkäämään kylän oikealta ja vasemmalta, koska kylä oli siihen aikaa hyvin aukeaa peltomaisemaa ja puusto oli vähäistä kylän alueella. Koska taistelu ei edistynyt eversti Linderin toivomalla tavalla hän lähetti Tampereen saartorenkaasta vielä viisi komppaniaa Salmin ja Häijään taisteluihin, ainakin osa Linderin mukaan tuli Leukaluiden ja Suoniemen kautta alueelle. Kairilan puolellahan oli punaisten asemat, josta sai ammuttua tulta Salmiin ja Ryömälän aleelle. Hyökkäyksen komentaja Lidholm tilasi samana päivänä 20 000 patruunaa lisää.
Paikallisen asukkaan seuraama taistelu Salmista oli helvetillistä taistelun melkettä. Suurin osa asukkaista olivat poistuneet taistelualueelta tai perunakuopissa suojassa. Silminnäkijä oli huolissaan valkoisten sotilaiden uhkarohkeudesta. Esimerkiksi oululaisten poikien juoksu kylään Rauhalanmäeltä tietä pitkin kuularuiskusateessa. Olisivat voineet vähän kiertääkin, henkensä pitimiksi.
Eversti Linder tuli 1.4.2018 Salmiin itse seuraamaan taisteluja, silloin Salmin kylä oli jo valkoisten hallussa. Linder totesi Tuprlanjärven suunnan muistuttavan Ruotsin norlantilaista jokea, syvällä, jyrkkien rantojen reunustamaa, vaikeaa vallata. Linder kävi myös katsomassa valkoisten joukkojen aprillipäivän ”pilaa”, jossa valkoiset tykkimiehet olivat rakentaneet kärryistä ja tukista ”valetykin”, joka oli kuusilla naamioitu. Ruutia polttamalla saatiin ”valetykin” toimintaa näyttämään oikealta. Se keräsi punaisten tulitusta, joka ehkä helpotti tilannetta muualla. Tykit jylisivät myös Salmin alueella, punaisten tykit olivat Kyrölän torpan alueella Karkun suunnassa.
Salmin kylä oli kokonaan valkoisten hallussa 2.4.2018 aamulla. Punaiset olivat vetäytyneet Kairilan puolelta. Todennäköisesti Suoniemen kautta tulleet lisäjoukot vaikuttivat tähän tilanteeseen. Nyt oli Ryömälän kylän sivusta Kairilan puolelta vapaa tulituksesta. Aamulla Kristiinan- ja Oulunpataljoonat hyökkäsivät Ryömälänvuorelle eri suunnista, jossa punaiset olivat olleet vahvasti asemissa. Punaiset perääntyivät ja pakenivat voimakasta hyökkäystä Häijään suuntaan. Näin saatiin Salmin ja Ryömälän taistelut päätökseen. Valkoisten tappiot olivat Salmin alueella yli kymmenen kaatunutta ja haavoittuneita oli useita kymmeniä. Punaisten tappioista ei ole tietoa, mutta todennäköisesti huomattavasti suuremmat lukumääriltään.
Taistelu Häijäästä jatkui samana päivänä, jatkan kuvausta vuoden 2019 Joululehdessä.
Pyrin yhä jatkossakin tutkimaan ja keräämään aineistoa, jotta tapahtumista saataisiin vielä tarkempaa tietoa ja kuvaus myös nykyisille, sekä tuleville sukupolville. Jos tiedät tai sinulla on kirjallista tietoa asiasta ota yhteyttä.
KM Jari Mäkelä
Lähteitä:
Anu Hakala, Housukaartilaiset
Ernst Linder, Muistelmia Suomen vapaussodasta
Jussi Lappalainen, Punakaartin sota
Leo Pentzin, Vapaussodan muistoja
Simo Penttilä, Parempia aikoja kohti
Tuomas Hoppu, Kristiinan pataljoona vapaussodassa 1918
https://digi.kansalliskirjasto.fi
